Levottomat jalat – Syyt, oireet ja hoito [2024]

Levottomat jalat -oireyhtymä (Restless Legs Syndrome, RLS) on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia jaloissa ja pakottavan tarpeen liikuttaa niitä. Vaikka sairaus ei ole itsessään vaarallinen, sen oireet voivat aiheuttaa uniongelmia ja päiväväsymystä. Tässä artikkelissa tarkastelemme levottomien jalkojen oireita, syitä ja hoitomenetelmiä.

Oireet

Levottomien jalkojen -oireyhtymän keskeisin oire on pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja levossa. Istuessa tai maatessa jaloissa voi ilmetä epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten “ryömivää”, “kihelmöivää” tai “polttavaa” tunnetta. Näitä tuntemuksia voi esiintyä myös käsissä. Liikuttelu tuo helpotusta oireisiin, ja pitkäaikainen istuminen voi olla tuskallista.

Oireet ilmenevät yleensä iltaisin ja öisin, ja ne voivat vaikeuttaa nukahtamista ja aiheuttaa unettomuutta. Levottomat jalat -oireyhtymään voi liittyä myös yollinen raajaliikehäiriö, joka ilmenee jalkojen liikehdintänä unen aikana tai hereillä levätessä. Oireet voivat aiheuttaa päiväväsymystä ja vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun.

Syyt

Levottomien jalkojen -oireyhtymän tarkka syy ei ole tiedossa, mutta dopamiinijärjestelmän häiriöillä uskotaan olevan merkittävä rooli oireiden muodostumisessa. Dopamiini on keskushermoston välittäjäaine, joka osallistuu liikkeiden säätelyyn. Oireyhtymään liittyy myös aivojen raudanpuutetta, jota ei pystytä korjaamaan suun kautta otettavalla raudalla.

Levottomat jalat -oireyhtymään voi liittyä myös muita sairauksia tai tiloja, kuten anemiaa, raskautta, folaatin tai B12-vitamiinin puutostilaa, diabetesta, uniapneaa, kilpirauhasen liikatoimintaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, Parkinsonin tautia tai MS-tautia. Lisäksi levottomat jalat -oireyhtymän riskitekijöitä ovat raudanpuute, anemia, tulehdussairaudet, ääreishermoston sairaudet ja vitamiinien puutostilat.

Diagnosointi

Levottomat jalat -oireyhtymän diagnosointi edellyttää useiden kriteerien täyttymistä. Tärkein kriteeri on pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja levossa. Lisäksi oireisiin kuuluu epämukavien tuntemusten esiintyminen levossa ja tuntemusten helpottuminen jalkojen liikuttelusta tai kävelystä. Oireet ovat yleensä voimakkaimmillaan iltaisin ja öisin.

Diagnoosin varmistamiseksi on tärkeää sulkea pois mahdolliset sekundaariset levottomien jalkojen oireyhtymän syyt, jotka liittyvät toiseen sairauteen tai tilaan. Diagnostiikassa voidaan tarvita verikokeita, kuvantamistutkimuksia ja neurologista tutkimusta.

Esiintyvyys

Levottomat jalat -oireyhtymä koskettaa noin 5–10 prosenttia väestöstä jossain elämänsä vaiheessa. Oireyhtymä on yleisempi naisilla kuin miehillä, ja se vaikuttaa kaikkiin ikäryhmiin. Vaiva yleistyy iän myötä, ja se koskettaa tavallisesti yli 40-vuotiaita. Yli 80 prosentilla RLS-potilaista on sukulaisillaan ollut oireita, mikä viittaa perinnölliseen taipumukseen.

Levottomien jalkojen -oireyhtymä voi ilmetä myös lapsilla, joilla oireet voivat tulkittaa kasvukivuiksi tai yliaktiivisuudeksi. Raskauden aikana oireet ovat yleisiä, ja ne voivat lisääntyä raskauden edetessä. Raskauden jälkeen oireet yleensä helpottavat muutamassa viikossa.

Hoitomenetelmät

Levottomat jalat -oireyhtymän hoito perustuu oireiden lievittämiseen ja unen laadun parantamiseen. Ensimmäisenä hoitona voidaan kokeilla elämäntapamuutoksia, kuten säännöllistä liikuntaa, kofeiinin ja alkoholin välttämistä ennen nukkumaanmenoa sekä uniolosuhteiden parantamista.

Jos oireet ovat vaikeita ja haittaavat merkittävästi elämänlaatua, lääkehoidosta voi olla hyötyä. Lääkkeinä voidaan käyttää dopamiinijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä, kuten dopamiiniagonisteja tai gabapentiiniä. Lääkehoidon valinta riippuu oireiden vakavuudesta ja potilaan yksilöllisistä tarpeista.

On tärkeää keskustella lääkärin kanssa oireista ja löytää yhdessä sopiva hoitomenetelmä. Levottomien jalkojen -oireyhtymän hoito voi parantaa unen laatua ja merkittävästi vähentää oireiden haittoja.

Johtopäätös

Levottomat jalat -oireyhtymä on yleinen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia jaloissa ja pakottavan tarpeen liikuttaa niitä levossa. Vaiva voi heikentää unen laatua ja aiheuttaa päiväväsymystä. Oireyhtymän syitä ei täysin tunneta, mutta dopamiinijärjestelmän häiriöillä ja raudanpuutteella uskotaan olevan merkittävä rooli. Hoitona käytetään elämäntapamuutoksia ja tarvittaessa lääkitystä. On tärkeää keskustella lääkärin kanssa oireista ja löytää yhdessä sopiva hoitomenetelmä.